Pimeä energia ja aine universumissa vai Herra Jumalan voiman ilmentymä?
- Tieteellinen ja filosofinen artikkeli kristillisestä näkökulmasta *
Abstrakti
Moderni kosmologia kohtaa ihmiskunnan yhden syvimmistä kysymyksistä maailmankaikkeuden luonteesta: Mikä on pimeä energia ja aine, ja mikä aiheuttaa kosmisen avaruuden kiihtyneen laajenemisen? Vakiokosmologisen mallin mukaan noin 68 % maailmankaikkeuden kokonaisenergiasisällöstä johtuu pimeästä energiasta, jonka fyysinen luonne jää epätäydellisesti ymmärretyksi.
Tämä artikkeli tutkii nykyistä tieteellistä tietoa pimeästä aineesta ja pimeästä energiasta ja ehdottaa kristillistä filosofista teesiä: se, mitä tiede kuvaa pimeän energian havaittavien vaikutusten kautta, voidaan tulkita uskon näkökulmasta sen voiman ilmentymäksi, jolla Herra Jumala ylläpitää ja hallitsee universumia.
Tätä opinnäytetyötä ei esitetä vakiintuneena fysiikan lakina, vaan tulkintana tieteellisen tiedon, näkymätön todellisuuden ja hengellisen ymmärryksen välisestä suhteesta Jumalan läsnäolosta luomakunnassa.
Avainsanat: pimeä aine, pimeä energia, universumi, kosmologia, Jumala, henkinen ulottuvuus, kiihtynyt laajeneminen, fysiikka ja usko.

1. Johdanto: Universumi ja ihmistiedon rajat
Ihmiskunta on tutkinut tähtiä, planeettoja ja taivaankappaleita tuhansien vuosien ajan. Teleskooppien, matematiikan ja modernin fysiikan kehityksen myötä olemme alkaneet ymmärtää kosmoksen rakennetta ja kehitystä entistä tarkemmalla tavalla.
Mutta mitä enemmän löydämme, sitä selvemmin ymmärrämme, että meille tuttu tavallinen aine edustaa vain pientä osaa maailmankaikkeuden sisällöstä.
Tähdet, planeetat, galaksit, kaasupilvet ja elävät organismit koostuvat tavallisesta aineesta. Tavallisen kosmologisen mallin mukaan tavallisen aineen osuus on kuitenkin noin 5 % kosmisesta energiabudjetista. Noin 27 % johtuu pimeästä aineesta ja noin 68 % pimeästä energiasta.
Tämä tarkoittaa, että olennainen osa universumista kuvataan komponenteilla, joiden perusluonnetta emme vielä täysin ymmärrä.
Tämä herättää perustavanlaatuisen filosofisen kysymyksen: Ovatko näkymättömät kosmiset ilmiöt vain fyysisiä prosesseja, joita tiede ei ole vielä selittänyt, vai voidaanko niitä pitää myös syvemmän todellisuuden ilmentymänä, jonka uskonnollinen usko tunnistaa Jumalan toiminnaksi?
Tiede ja kristillinen usko lähestyvät tätä kysymystä eri tavoin. Tiede tutkii havaittavia ilmiöitä ja selityksiä, jotka voidaan testata. Usko käsittelee perimmäisiä syitä, merkitystä ja olemassaolon henkistä perustaa koskevia kysymyksiä.
Järkevä dialogi näiden näkökulmien välillä on mahdollista ilman, että kumpaakaan pidetään automaattisena todisteena toisesta.
2. Mikä on pimeä aine?
Pimeä aine on yksi modernin astrofysiikan suurimmista mysteereistä. Toisin kuin tavallinen aine, se ei lähetä, heijasta tai absorboi valoa tavalla, joka mahdollistaa sen suoran havainnoinnin tavanomaisilla tähtitieteellisillä välineillä.
Tutkijat päättelevät sen olemassaolon ensisijaisesti sen gravitaatiovaikutuksesta näkyviin esineisiin.
Tärkeimmät todisteet sisältävät:
- Galaksien pyöriminen. Tähdet monien galaksien ulkoalueilla liikkuvat nopeammin kuin voidaan selittää pelkällä näkyvän aineen gravitaatiovaikutuksella.
- Gravitaatiolinssi. Kaukaisista galakseista tulevaa valoa taivuttavat painovoimakentät, jotka liittyvät massaan, joka usein ylittää sen, mitä näkyvät kohteet voivat selittää.
- Universumin rakenne. Galaksijoukkojen havainnot ja kosmiset mikroaaltotaustat tukevat malleja, joissa huomattavat määrät näkymätöntä ainetta edistävät kosmisten rakenteiden muodostumista.
Emme vieläkään tiedä varmasti, mistä pimeä aine koostuu. Tutkittavana olevat mahdollisuudet sisältävät hypoteettisia hiukkasia, kuten aksioita ja heikosti vuorovaikutuksessa olevia massiivisia hiukkasia (WIMP), mutta lopullista tunnistamista ei ole vielä vahvistettu.
Filosofisesta näkökulmasta korostuu tärkeä periaate: jokin voi olla suorassa havainnointikyvyttömässä, kun taas sen läsnäolo päätellään sen vaikutuksista muihin objekteihin.
Tämä periaate on mielenkiintoinen myös uskonnollisesta näkökulmasta. Kristillisessä perinteessä Jumalaa ei ymmärretä aineellisena esineenä, jota on tarkasteltava kaukoputken kautta, vaan henkisenä todellisuutena, jonka toimintaa voidaan tarkastella luomisen olemassaolon ja järjestyksen kautta.
Tämä on filosofinen analogia, ei tieteellinen todiste siitä, että pimeä aine on Jumalan voima.
3. Mikä on pimeä energia?
Pimeä energia eroaa pimeästä aineesta. Vaikka pimeä aine ilmenee painovoiman vetovoiman kautta ja myötävaikuttaa kosmisten rakenteiden muodostumiseen, tiedemiehet antavat pimeän energian tuntemattomalle komponentille tai fysikaaliselle mekanismille, joka liittyy maailmankaikkeuden kiihtyneeseen laajenemiseen.
Vuonna 1998 kaksi riippumatonta tutkimusryhmää havaitsi, että kaukaiset tyypin Ia supernovat ilmestyivät odotettua kauemmaksi malleissa, joissa kosminen laajeneminen hidastui vähitellen. Tämä löytö johti johtopäätökseen, että maailmankaikkeuden laajeneminen kiihtyy. Vuonna 2011 Saul Perlmutter, Brian Schmidt ja Adam Riess saivat Nobelin fysiikan palkinnon tähän ilmiöön liittyvistä löydöistä.
Mitä tiedämme tänään?
- Universumi laajenee.
- Havainnot osoittavat, että sen laajeneminen kiihtyy.
- Kosmologisessa standardimallissa pimeän energian osuus kosmisen energian kokonaisbudjetista on noin 68–70 %.
- Sen fyysistä perustavanlaatuista luonnetta ei ole lopullisesti vahvistettu.
- Emme tiedä, onko se avaruuden luontainen ominaisuus, dynaaminen kenttä vai osoitus siitä, että käsityksemme gravitaatiosta on tarkistettava.
Siksi tutkijoilla on matemaattisia malleja ja havainnointitodisteita, jotka kuvaavat pimeän energian käyttäytymistä, mutta heillä ei ole vielä lopullista vastausta siihen, mitä se todella on.
Tässä on tehtävä tärkeä ero: pimeää energiaa ei ole vahvistettu tavanomaiseksi mekaaniseksi voimaksi, joka kirjaimellisesti työntää galakseja erilleen. Vakiokuvauksessa kiihtynyt laajeneminen liittyy pimeän energian energiasisältöön ja alipaineeseen yleisen suhteellisuusteorian yhtälöiden sisällä.
4. Millä yksiköillä pimeää energiaa mitataan ja kuinka monta kilojoulea se edustaa?
Tämä on tärkeä kysymys, koska meidän on erotettava toisistaan energian kokonaismäärä ja energiatiheys.
Joule (J) on energiayksikkö, kun taas kilojoule (kJ) vastaa 1000 joulea. Pimeää energiaa kuvataan kuitenkin yleisesti energiatiheydellä: energiamäärällä, joka liittyy tiettyyn tilavuuteen.
Pimeän energian likimääräinen energiatiheys
Edustava arvio tämän päivän pimeän energian tiheydestä on:
Noin 6 × 10⁻¹⁰ joulea kuutiometriä kohden (J/m³).
Kilojouleina kuutiometriä kohti ilmaistuna tästä tulee:
Noin 6 × 10⁻¹³ kJ/m³.
Tämä on likimääräinen arvo, joka on sopusoinnussa havaintojen rajoittamien kosmologisten mallien kanssa. Se ei ole tuntemattoman mikroskooppisen aineen suora mittaus.
Ensi silmäyksellä tämä luku näyttää poikkeuksellisen pieneltä. Se koskee kuitenkin jokaista kuutiometriä tilaa. Kun otetaan huomioon valtavia kosmisia tilavuuksia, tätä tiheyttä vastaavasta kokonaisenergiasta tulee valtava.
Kuinka paljon energiaa pimeä energia edustaisi havaittavassa maailmankaikkeudessa?
Käyttämällä likimääräistä 46,5 miljardin valovuoden sädettä havaittavalle universumille ja olettamalla keskimääräiseksi pimeän energian tiheydeksi 6 × 10⁻¹⁰ J/m³, voimme tehdä havainnollisen arvion.
Suhde on:
E = ρE × V
jossa:
- E on kokonaisenergia;
- ρE on energiatiheys;
- V on havaittavan maailmankaikkeuden tilavuus.
Likimääräinen tulos on:
E ≈ 2 × 1068 kJ
Tämä on arvio, joka riippuu hyväksytystä kosmologisesta mallista ja havaittavan tilavuuden määritelmästä. Se ei ole suora mittaus fyysisen aineen sisältämästä kokonaisenergiasta.
On myös tärkeää korostaa, että tämä laskelma ei määritä koko maailmankaikkeuden kokonaisenergiaa. Emme tiedä, onko koko maailmankaikkeus ääretön, ja dynaamisen aika-avaruuden kokonaisenergian määrittäminen on monimutkaisempaa kuin yksinkertaisesti kiinteän säiliön sisällä olevan energian laskeminen yhteen.
Nämä luvut eivät myöskään kerro meille, kuinka paljon Jumalalla on energiaa. Ne kuvaavat maailmankaikkeuden fyysisen mallin parametreja.
5. Väitöskirjani: Pimeä energia Herra Jumalan voiman ilmentymänä
Tutkittuamme tieteellisiä tosiasioita voimme siirtyä filosofiseen ja henkiseen kysymykseen.
Voidaanko pimeä energia tulkita Herran Jumalan voiman ilmentymäksi, jonka kautta Hän ylläpitää ja hallitsee maailmankaikkeutta henkisestä ulottuvuudesta?
Väitöskirjani on, että tätä tulkintaa voidaan puolustaa kristillisenä filosofisena hypoteesina.
Tästä näkökulmasta katsottuna Herraa Jumalaa ei tarvitse ymmärtää aineellisena esineenä, joka sijaitsee tietyssä pisteessä avaruudessa. Jos Jumala on hengellinen todellisuus, hänen olemassaoloaan ei välttämättä voida mitata tavallisilla fyysisillä välineillä samalla tavalla kuin mittaamme tähden lämpötilaa tai planeetan massaa.
Uskova voi ymmärtää maailmankaikkeuden rakenteen, lait ja kehityksen Jumalan tahdon ja luovan voiman ilmentymäksi.
Tätä ymmärrystä voidaan kehittää useaan suuntaan.
5.1. Näkymätön syy ja sen näkyvät seuraukset
Arkielämässä toteamme usein jonkin olemassaolon seurausten kautta. Emme voi suoraan nähdä gravitaatiokenttää paljaalla silmällä, mutta voimme mitata kappaleiden liikettä. Emme voi nähdä sähkömagneettista kenttää suoraan, mutta voimme mitata sen vaikutuksia varautuneisiin hiukkasiin.
Nämä esimerkit osoittavat, että näkymättömyys ei yksin estä tieteellistä tutkimusta. Samalla ne eivät tarkoita, että jokaisen näkymätön todellisuuden tulee olla samanlaista.
Analogisesti hengellinen teesini on tämä: jos Herra Jumala toimii aineellisen ulottuvuuden ulkopuolella, hänen toimintansa ei välttämättä ole suoraan aistihavaintojen ulottuvilla. Sen sijaan uskova voi pohtia toimintaansa luomisen olemassaolon ja järjestyksen kautta.
Tässä mielessä pimeä energia voi toimia lähtökohtana pohdiskelemaan Jumalan toimintaa maailmankaikkeudessa. Väite, että tumma energia itsessään on Jumalan voima, vaatii kuitenkin perusteita pelkän näkymättömän ja havaittavien vaikutusten samankaltaisuuden lisäksi.
5.2. Jumala maailmankaikkeuden ylläpitävänä syynä
Kristillisessä teologiassa Jumala ei ole vain maailman Luoja kaukaisessa menneisyydessä. Hänet ymmärretään myös Häneksi, josta luomakunnan jatkuva olemassaolo riippuu.
Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Kristus on se, joka ylläpitää kaikkea voimakkaalla sanallaan (Heprealaisille 1:3).
Tämä raamatullinen kohta esittää hengellisen näkökulman, jossa maailmankaikkeuden olemassaoloa ei pidetä omavaraisena tosiasiana, vaan Jumalan voimasta riippuvaisena tosiasiana.
Jos hyväksymme tämän näkökulman, kosmoksen lait ja fyysiset prosessit voidaan ymmärtää osaksi luomisjärjestystä.
Tämä ei välttämättä edellytä, että Jumala samaistuu tiettyyn fyysiseen kenttään tai energiamuotoon. Pikemminkin se ehdottaa mahdollisuutta, että fyysinen maailmankaikkeus riippuu syvemmästä syystä, jonka teologia tunnistaa Jumalaksi.
5.3. Hengellinen ulottuvuus ja aineellisten instrumenttien rajat
Erityisen tärkeä osa tätä opinnäytetyötä on ajatus, että Herra Jumala hallitsee maailmankaikkeutta henkisestä ulottuvuudesta.
Tämä ajatus voidaan ilmaista seuraavasti:
Jos henkinen ulottuvuus on olemassa eikä se ole osa tavallista fyysistä aika-aikaa, aineelliset instrumentit eivät ehkä pysty määrittämään sen luonnetta suoraan. Teleskoopit havaitsevat sähkömagneettista säteilyä, ilmaisimet mittaavat fyysisiä vuorovaikutuksia ja kosmologiset havainnot antavat meille mahdollisuuden rekonstruoida maailmankaikkeuden historiaa.
Mikään näistä menetelmistä ei kuitenkaan ole itsessään suunniteltu mittaamaan Jumalan olemusta.
Tästä näkökulmasta uskova voi pohtia sitä mahdollisuutta, että Jumala toimii tavoilla, joita ei voida täysin kuvailla pelkästään aineellisilla selityksillä.
Olennaista on kuitenkin olla täsmällinen: tiede ei ole vahvistanut erillisen hengellisen ulottuvuuden olemassaoloa, joka hallitsee kosmista laajentumista. Tämä on metafyysinen ja teologinen väite, jota voidaan tarkastella filosofisesti, mutta se ei ole kosmologian vakiintunut tulos.
5.4. Voisiko nopeutunut laajentuminen liittyä Jumalan tahtoon?
Vakiokosmologisen mallin mukaan nopeutettua laajenemista kuvataan käyttämällä pimeään energiaan liittyviä parametreja. Yksinkertaisin selitys on kosmologinen vakio, vaikka sen havaitun arvon fysikaalisesta alkuperästä ja vaihtoehtoisten selitysten kannattavuudesta on edelleen kysymyksiä.
Kristillisestä näkökulmasta voidaan ehdottaa seuraavaa tulkintaa:
Jos Jumala on universumin Luoja ja ylläpitäjä, niin avaruuden laajenemista, painovoimaa tai muita luonnollisia prosesseja ei tule pitää Hänen tahdosta riippumattomina teologisessa mielessä.
Tämä on väite fyysisten prosessien perimmäisestä syystä ja merkityksestä, ei niitä kuvaava vaihtoehtoinen matemaattinen yhtälö.
Siksi on täsmällisempää sanoa, että uskova voi tulkita nopeutetun laajentumisen osaksi Jumalan luomista, kuin väittää, että havainnot ovat jo osoittaneet, että Jumala on pimeää energiaa.
6. Mitä Raamattu sanoo maailmankaikkeudesta ja Jumalan voimasta?
Kristillinen näkemys kosmoksesta liittyy useisiin raamatullisiin perusajatuksiin.
Ensinnäkin: universumilla on alku ja se on Jumalan luomus.
“Alussa Jumala loi taivaan ja maan.”
– Mooseksen kirja 1:1 (King James Version)
Toiseksi: luomakunta todistaa Jumalan suuruudesta.
”
– Psalmi 19:1 (King James Version)
Kolmanneksi: näkyvä ei tyhjennä koko todellisuutta.
Kirjeessä roomalaisille apostoli Paavali kirjoittaa, että Jumalan näkymättömät ominaisuudet voidaan ymmärtää sen kautta, mikä on tehty (Room. 1:20).
Nämä kohdat eivät ole nykyajan tieteellisiä käsitteitä “pimeästä aineesta” tai “pimeästä energiasta”. ប្រ្រ្រ្រ ne antavat uskoville ក្រាន្ន្ន្រ្នេ
Tästä näkökulmasta tieteen kehitys ei välttämättä vastusta uskoa. Kosmoksen tutkiminen voi syventää ihmettelemistämme sen mittakaavassa, rakenteessa ja säännönmukaisuuksissa.
Tämä on teologista ymmärrystä luonnon merkityksestä, ei empiiristä todistetta tietylle fysikaaliselle hypoteesille.
7. Voiko tiede todistaa, että pimeä energia on Jumalan voima?
Tämä on artikkelin tärkein kriittinen kysymys.
Tällä hetkellä ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä tieteellistä menetelmää sen osoittamiseksi, että pimeä energia on Herra Jumalan ilmentymä. Havainnot osoittavat, että universumin laajeneminen on kiihtymässä, kun taas kosmologiset mallit kuvaavat tätä käyttäytymistä parametrien avulla, joita voidaan testata havainnointitiedoilla.
Jotta jumalallisen toiminnan teesistä tulisi tieteellisesti testattava tiukassa fysikaalisessa mielessä, olisi tarpeen täsmentää konkreettiset havainnot, joita se ennustaa, ja selittää, kuinka nämä ennusteet eroavat olemassa olevien fysikaalisten mallien vastaavista.
Pelkkä väite, että Jumala toimii näkymättömästi, ei automaattisesti tarjoa tällaisia testattavia ennusteita.
Tämä ei tarkoita, että filosofinen kysymys olisi merkityksetön. Se tarkoittaa, että on erotettava kaksi eri tietotasoa:
- Tieteellinen taso: Miten universumi laajenee? Mikä on pimeän energian energiatiheys? Mitkä matemaattiset lait kuvaavat havaintoja?
- Filosofinen ja teologinen taso: Miksi universumi on olemassa? Miksi on olemassa luonnonlakeja? Voisiko kosmoksen olemassaolo riippua lopullisesta henkisestä syystä?
Ensimmäistä kysymyssarjaa tutkitaan havaintojen ja kokeiden avulla. Toinen koskee filosofisia argumentteja, metafyysisiä oletuksia ja uskonnollista uskoa.
Minun kantani on, että näitä kysymyksiä voidaan tarkastella yhdessä edellyttäen, että teologista tulkintaa ei esitetä jo vahvistettuna fyysisenä tosiasiana.
8. Ehdotus lisätutkimukseksi: malli fyysisen ja henkisen todellisuuden välisestä suhteesta
Tämä opinnäytetyö voitaisiin kehittää tieteidenväliseksi tutkimukseksi, joka yhdistää kosmologian, tieteenfilosofian ja kristillisen teologian.
Mahdollisia tutkimusalueita ovat mm.
- Pimeän energian tieteellisten mallien tutkiminen — mukaan lukien kosmologinen vakio, dynaamiset kentät ja vaihtoehtoiset painovoimateoriat.
- Näkymättömän syyn käsitteen analysointi — mitattavissa olevien vaikutusten kautta määritetyt fysikaaliset suureet erotetaan metafyysisistä väitteistä maailmankaikkeuden perimmäisestä syystä.
- Löydösten vertaaminen kristilliseen teologiaan – tutkia ataista Jumalasta maailman Luojana ja nakbajajänä.
- Selkeän käsitteellisen hypoteesin muotoileminen — sen määrittäminen, onko väite, että Jumala on itse pimeä energia, että pimeä energia on Jumalan luoma fyysinen mekanismi vai että Jumala on perimmäinen syy, josta kaikki fyysiset prosessit riippuvat.
Nämä kolme formulaatiota eivät ole vastaavia. Esimerkiksi jälkimmäinen ei vaadi pimeää energiaa omistaakseen fysiikan jo tutkimista poikkeavia ominaisuuksia.
Vakavaa tutkimusta varten teesi on muotoiltava selkeästi, ja sen tieteelliset hypoteesit on erotettava sen teologisista sitoumuksista.
9. Johtopäätös: Näkymätön universumi ja sen luojan kysymys
Moderni tiede paljastaa maailmankaikkeuden, jossa tuttu aine edustaa vain pientä osaa sen koko kosmisesta sisällöstä. Pimeä aine päättelee sen gravitaatiovaikutuksen kautta, kun taas pimeä energia liittyy avaruuden nopeutuneeseen laajenemiseen. Huolimatta huomattavista kosmologian edistysaskeleista, näiden ilmiöiden luonnetta ei ymmärretä täysin.
Tästä syntyy tila filosofiselle pohdinnalle.
Voisiko fysiikan lakien takana olla syvempi syy? Voisiko universumi olla paitsi fyysinen todellisuus, myös luomus, jonka olemassaolo riippuu lopullisesta henkisestä syystä?
Kristitylle uskovalle vastaus voi olla kyllä: Herra Jumala on maailmankaikkeuden Luoja ja ylläpitää luomakunnan olemassaoloa. Hänen voimansa ei tarvitse ymmärtää materiaalina esineenä, joka voidaan kuvata kaukoputken läpi tai mitata kilojouleina.
Pimeä energia saattaa tarjota mahdollisuuden pohtia tätä uskoa, mutta ei ole tieteellisesti todistettu, että pimeä energia itsessään olisi Jumalan voima.
Tämän artikkelin keskeinen teesi on, että näkymättömien kosmisten ilmiöiden tieteellistä tutkimusta ja kristillistä ymmärrystä Jumalan näkymättömästä toiminnasta voidaan tutkia dialogissa. Tiede tutkii, kuinka universumi käyttäytyy, kun taas usko tarjoaa vastauksen kysymykseen sen Luojasta ja merkityksestä.
Ehkä tärkein opetus, jonka voimme oppia tutkimalla kosmosta, on nöyryys sellaisen todellisuuden edessä, jota emme vielä täysin ymmärrä. Mitä enemmän löydämme, sitä selvemmin tunnistamme oman tietomme rajat.
Uskovaiselle tämä ei ole syy lopettaa luonnon tutkimista. Päinvastoin, se voi toimia kutsuna jatkaa totuuden etsimistä yhdistämällä tieteellinen tarkkuus hengelliseen pohdiskeluun ja tunnustaa Herran Jumalan suuruus ja voima – sillä Herra Jumala on tie, totuus ja elämä; Hän on Alfa ja Omega, ja Hänen kauttaan kaikki on syntynyt. Herra Jumala ei ainoastaan loi maailmankaikkeutta, vaan myös tällä hetkellä huolehtii ja hallitsee sitä; todellakin niin sanotun pimeän energian ja pimeän aineen takana havaittu voima on niin valtava ja mahtava, että se voi olla peräisin vain Herralta Jumalalta.
Lähteet ja lisälukemista
- NASA – Mikä on tumma energia? Yleiskatsaus maailmankaikkeuden nopeutuneesta laajenemisesta ja johtavista tieteellisistä hypoteeseista.
https://science.nasa.gov/dark-energy/ - NASA – Pimeä aine. Selitys pimeän aineen todisteista sekä pimeän aineen ja pimeän energian erosta.
https://science.nasa.gov/dark-matter/ - Planck Collaboration (2020). “Planck 2018 tulokset. VI. Kosmologiset parametrit.” Tähtitiede & Astrofysiikka, 641, A6.
https://doi.org/10.1051/0004-6361/201833910 - Pyhä Raamattu. Mooseksen kirja 1:1; Psalmi 19:1; Roomalaisille 1:20; Heprealaiskirje 1:3.
Julkaisuhuomautus: Tämä artikkeli on tieteellis-filosofista keskustelua kristillisestä näkökulmasta, ei vertaisarvioitu tieteellinen tutkimus. Tieteellisessä lehdessä julkaiseminen vaatisi metodologian edelleen kehittämistä, alkuperäisiä argumentteja ja testattavia ennusteita, jos opinnäytetyö on tarkoitus esittää fysikaalisena teoriana.

Jätä vastaus